Bangor vaihtokohteena

Terve!

Ajattelin kirjoitella tänne blogiin vielä ohjeistusta tuleville vaihtareille, jotka aikovat suunnata Bangoriin, ja kertoilla omia fiiliksiä kotiinpaluusta. Sitten voin hyvillä mielin päättää tämän vaihtoblogin :)

1. Lähtövalmistelut

Niistä olenkin jo kirjoittanut, joten tammikuun postauksista löytyy enemmän tietoa. Vaikka lähdönhetki oli tiukka paikka, katuisin nyt todella paljon, jollen olisi lähtenyt matkaan!

2. Asuminen

Bangorissa on kolme vaihtoehtoa asumiseen: asuntoloita on kahdentyyppisiä kahdella kampuksella ja tietysti asunnon voi myös hommata yksityiseltä.

- Yksityisellä kämpät voivat olla melkein minkäkuntoisia ja hintaisia tahansa, ja jos haluat tämän vaihtoehdon, suosittelen paikanpäälle saapumista hyvissä ajoin, jotta ehdit löytää kämpän ennen lukukauden alkua. Hyvät puolet, voit ehkä valita kämppiksesi ja löytää edullisen asunnon; huonot puolet, vaivaa joutuu näkemään paljon ennemmän kuin asuntolakämpän suhteen ja huoneiston kunto ja siisteys ei välttämättä vastaa Suomen tasoa hintaansa nähden.

- Asuntola Normal Sitella: itse asuin täällä, kampuksella on kaikki kasvatustieteen luennot mutta muiden tiedekuntien luennot ja keskusta ovat n. 20 min kävelymatkan päässä. Huoneeni oli aika iso ja keittiön ja kylppärin jaoin käytävätovereiden kanssa (n. 10 huonetta). Tämä asuntola on paljon halvempi kuin toisen kampuksen asuntolat, ja ikinä ei tarvinnut odotella suihkun vapautumista ja keittiössäkin on kaksi liettä. Busseja keskustaan kulkee aika hyvin, jos ei joskus huvita kävellä. Samoin taksilla ajelu on paljon halvempaa kuin Suomessa, joten toisen asuntolan hintaan verrattuna saat ajella aika monta kertaa taksilla keskustan ja Normal Siten väliä. Kävellenkin pärjää kyllä. Huonona puolena Normal Sitella ja asuntoloissa yleensäkin on se, että paikalliset kämppikset ovat lähinnä 18-19-vuotiaita ekan vuoden opiskelijoita, jotka eivät ole hiljaisia tai siistejä! Siivoojat käyvät kuitenkin joka viikko ja huolehtivat yhteisistä tiloista molemmilla kampuksilla.

-Asuntola Ffriddoedd Sitella (opit nopeasti kyllä ääntämään tämän sanahirviön, tai sitten se on vain F-site): Täällä asui suurin osa vaihtareista, joten siinä mielessä mukava että kaverit ovat lähellä. Hinta on paljon korkeampi kuin Normal Sitella, mutta sijainti on todella lähellä päärakennusta ja muita yliopiston rakennuksia, sekä ruokakauppaa ja keskustaa. Plus näihin huoneisiin kuuluu oma kylppäri. Eli jos raha ei ole ongelma, suosittelen ehdottomasti tämän kampuksen asuntoloita, mutta jos haluaa säästää rahaa muuhun, kuten matkusteluun, Normal Site on myös hyvä, vaikkakin kauempana. Huoneen tai asuntolan vaihto voi myös onnistua, ainakin tänä keväänä pari kaveriani teki niin, joten jos asumus ei miellytä, kohteliaasti vain Halls Officeen asioimaan!

3. Opiskelu

Bangorin yliopistosta on ihan mukavia kokemuksia, itse tein kursseja kasvatustieteistä, yhden kielitieteen kurssin ja amerikkalaisille tarkoitetun Walesin kulttuurikurssin. Ekalla viikolla tapahtuvat kurssivalinnat voivat olla hieman rasittavia mikäli valitset kursseja eri tiedekunnista, sillä joudut kiertämään eri ihmisten luona etsimässä allekirjoituksia valinnoillesi. Tästä selviää kyllä kun asennoituu oikein.

Opintopisteitä saa tehdä maksimissaan 30 ETCS, mutta suosittelen ehkä 25 op:tä, varsinkin jos ottaa paljon kolmannen vuoden kursseja. Vaihdon aikana oppii kuitenkin paljon ennemmän ihmisiin ja kulttuuriin tutustumalla kuin tekemällä esseitä ja istumalla luennoilla, jotka itsellä ei olleet kovin interaktiivisia.

Yksi iso miinus Bangorissa (ainakin keväällä aloittaville) on tuutoreiden puute. Kaikki piti opetella itse ja ottaa selvää miten toimitaan, ja vaikka ihmiset olivat avuliaita, välillä he eivät ehkä ihan tajunneet että yliopiston käytännöt eivät todellakaan ole vaihtarille tuttuja. Kirjastonkäyttö, tehtävienpalautus ja koejärjestelyt on hyvä selvittää joltakin, ettei tule turhia mokailuja tehtyä. Eli opettele Blackboardin Turn-it-in -toiminnon käyttö ja palauta aina myös tulostettu versio! Täällä ollaan myös lähes vainoharhaisia plagioinnin suhteen eli kaikki tekstit tarkistetaan tietokoneohjelmalla.

Arvosanat olen tässä vaiheessa saanut suurimmasta osasta kurssejani (ihan hyvin meni, ei liian vaativia arvosteluja ainakaan kasvatustieteissä ilmeisesti :D), mutta luulen että transcriptia saa kyllä odotella vielä jonkin aikaa. Jos teet tehtävät ohjeiden mukaisesti, saat luultavasti ylempiä arvosanoja (paikalliset kun eivät aina edes tiedä miten tehdä essee..).

Luennoitsijoista sen verran, että tykkäsin kaikista omistani kovasti. Kuulin kuitenkin kavereiltani, jotka opiskelivat mm. kielitieteitä, historiaa ja psykaa että kaikki eivät ole yhtä huippuja tyyppejä. Eli varmasti tämä vaihtelee samoin kuin Suomessa. Luennoitsijat eivät myöskään välttämättä ole walesilaisia vaan voivat olla kotoisin alunperin esim. muualta Euroopasta.

Omista kursseistani paras oli ehdottomasti History and Culture of Wales, ja tykkäsin myös Children in Context -kurssista, sillä näillä kursseilla tutustuin paikalliseen elämään hyvin. Bilingualism & Thought oli aika hankala akateemisuutensa takia, mutta se oli mielenkiintoinen ja opettaja todella kiva. Writing for Children -kurssi oli aika turha, mutta sen lopputyö kaikista kivoin (oma tarina). Working with Parents -kurssi oli osittain mielenkiintoinen, mutta tämän jättäisin näistä kursseista ekana pois, sillä siellä opin ehkä vähiten.

4. Matkustelu

Bangorista on helppo matkustella aika moneen paikkaan ja suosittelenkin 16-25 Railcardin ostoa (26 puntaa), jos aikoo käydä esim. muutamassa lähikaupungissa ja haluaa saada alennusta junalipuista. Liverpool, Manchester, Chester, Lontoo ja Dublin ovat suht helposti ja nopeasti saavutettavissa. Suosittelen myös Walesissa matkustelua, erityisesti Angleseyn saarta (Newborough, Beaumaris etc.) ja Portmeirionia, Llandudnoa ja kaikkia linnoja, joita löytyy kyllä kiitettävästi! Skotlantiinkaan ei ole mahdoton matka, n. 5 tuntia Edinburghiin. Jos suuntaa Irlantiin, suosittelen auton vuokrausta!

Jos Brittein saaret ja Irlanti eivät kiinnosta tai ne on jo nähty, niin pääsiäisloman (3vk) aikana ehtii hyvin pyörähtämään myös Euroopassa. Bangoriin ei ehkä kannata jäädä koko loman ajaksi, sillä paikalliset opiskelijat kaikkoavat ja monet vaihtarit reissaavat. Parasta on alkaa suunnitella omaa matkaa kavereiden kanssa jo vaikka helmikuussa, sillä usein suunnittelu venyy kuitenkin ;)

Bangoriin matkustamisesta vielä sen verran, että nyt kun Easyjet lopettaa lentonsa Manchesteriin, kannattaa ehkä lentää Lontooseen ja ottaa suora junamatka Bangoriin, se kestää vain 3 tuntia mikä on suunnilleen sama kuin Manchesterista, ja on helpompi tuoda matkatavarat ilman junanvaihtoja.

5. Vapaa-aika

Koska vaihto ei ole pelkkää opiskelua ja kotiläksyjäkin on niukanlaisesti, riittää vaihtarilla myös vapaa-aikaa. Jotta vaihdosta saisi kaiken irti neuvoisinkin tutustumaan toisiin vaihtareihin ja paikallisiin sekä ottamaan osaa mahtaviin urheilumahdollisuuksiin esim. kokeilemalla jotain uutta lajia. Walesin uskomattomista maisemistakin kannattaa nauttia, ne ovat ehdottomasti Bangorin parhaita puolia. Kotiin ei todellakaan kannata jäädä istumaan!

6. Kustannukset

Suurin menoerä vaihdossa oli asuminen, sillä se oli kalliimpaa kuin solussa asuminen Suomessa. Myös matkusteluun kului jonkin verran rahaa, mutta jos varaa junamatkat tarpeeksi aikaisin voi päästä aika halvalla ja edullisia hostelleja on myös tarjolla. Ruokaan itsellä meni aikalailla saman verran rahaa kuin Suomessa. Vaatekaupoissa oli muuten se hyvä puoli, että monista sai opiskelija-alennusta korttia näyttämällä! Muutenkin tarpeellisia tavaroita sai aika edullisesti mm. Poundlandista, jossa jokainen tavara maksaa punnan. Vinkkinä myös sellainen, ettei välttämättä kannata ottaa petipakettia (30 puntaa), jota tarjotaan asuntolahakemuksessa, sillä tyynyjä ja peittoja sai suht halvalla ihan supermarketista (Morrisons).

7. Paikalliset ja kulttuuri

Täytyy sanoa, että yllättävän moni stereotypia pitää paikkansa mitä tulee britteihin, näin ainakin oman kokemukseni mukaan. Ylenpalttinen kohteliaisuus ja small talk ovat jotain suomalaisille vierasta, mutta kyllä niihin yllättävän äkkiä tottuu ja loppuajasta jo nauttii paikallisten tavasta olla ystävällinen tuntemattomille, eikä oma luonnekaan tappele enää niin vastaan kun pitää aukaista se suu kun joku vieras alkaa jutella :D Kaikenlainen asioiden ilmaisu kierrellen ja kaarrellen voi ottaa suoria suomalaisia hermoon, mutta kohtelias kannattaa itsekin olla, sillä palvelu on sen mukaista kuinka nätisti osaat asiat ilmaista. Hyvä muistisääntö on sanoa "Could I please have.." sen sijaan että töksäyttäisi vain "I want...". Ja thank you joka lauseen perään.

Vasemmanpuoleinen liikenne vaatii aluksi totuttelua, mikä ei liene yllätys, ja busseja käytettäessä kannattaa aina varata kolikoita mukaan. Samoin taksilla kulkiessa tulisi olla käteistä lompakossa. Myös Suomeen tullessa on syytä liikkua liikenteessä varoen, sillä yli 4 kuukauden "väärinpäin" olo on jo sisäistetty.

Pubikulttuuri on Bangorissa voimissaan ja juomat ovat huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Pukeutuminen iltamenoissa on naisilla vesirajaa hipovia tuubimekkoja tai läpinäkyviä paitoja minihameineen ja tappokorkoineen, eikä kellään ollut takkia edes tammikuussa. Vaihtarit pystyy siis aika helposti bongaamaan juhlaväestä :D yleisesti ottaen meininki on rentoa tälläytymisestä ja naamiaisasuista huolimatta ja porukka ystävällistä, puheliasta ja hauskaa pinttien määrästä riippumatta.

8. Sää

Tämä on tärkeä seikka sekä pakkaamisen että viihtyvyyden kannalta. Paras neuvo on ottaa mukaan vedenpitävätakki (ja -kengät olisi myös hyödylliset) sillä se oli tärkein asia passin jälkeen, jonka itse pakkasin mukaan. Tammikuussa Bangorissa ei tosiaan lunta ollut ja lämpöasteet pienimmillään miinus kahta. Vaikka paksuja talvivaatteita ei kannata pakata mukaan, on viisasta varautua hyisen kosteaan ja koleaan ilmaan useammalla vaatekerroksella, huivilla ja tuulenpitävällä takilla. Onneksi säät lämpenivät suht nopeasti ja helmikuun puolessa välissä pärjäsi jo Suomeen verrattuna reilusti vähemmällä vaateparrella. Sää Walesissa on aika dramaattinen ja ennustuksiin ei kannata luottaa, sillä koin pariin otteeseen samaan aikaan auringonpaisteen ja kaatosateen. Silloin kun kelit ovat hyvät niin on Suomea lämpimämpää, ainakin toukokuuhun saakka. Eikä siellä nyt koko aikaa satanut! :)

9. Plussat - ja miinukset(?)

+ yliopisto jees, helpohkoja kursseja ja valita saa useista tiedekunnista
+ upeat maisemat!!!!!!
+ paljon vaihtareita
+ mukavat paikalliset
+ kaikki toimii? ...ainakin vähän ajan kuluttua :D
+ mukavia pikkuasioita jotka yllättävät vaikka luulet jo sisäistäneesi kulttuurin ja ettei se niin Suomesta eroa
+ loistavat harrastusmahdollisuudet!
+ halpa majoitus verrattuna moniin muihin vaihtokohteisiin ja isompiin kaupunkeihin
+ kelpo paikka harjoitella englantia, opiskelijoissa myös muualta briteistä tulleita sekä amerikkalaisia eli eri aksenttejakin tarjolla
+ ilmainen terveydenhuolto (ainakin normikäynti lääkärillä), kätevä jos podet flunssaa vaihtosi aikana niinkuin allekirjoittanut
+ suht hyvät julkiset yhteydet, etenkin junalla
+ paljon opiskelijoiden järkkäämiä tapahtumia laidasta laitaan, paikalliset opiskelijat eivät todellakaan ole tylsiä taikka lepäile koulun lomassa!
+ History & Culture of Wales -kurssi, ottakaa jos suinkin saatte!

- tuutorien puute
- vaihtelevat sääolot, sateet ja tuulet ajoittain aika voimakkaita (itse inhoan kyllä loskaa enemmän..)
- ruoka, sillä britit eivät ranskalaisineen, sipseineen ja leivoksineen voi kehuskella
- opiskelijaravintoloiden puute
- vaihdon lyhyt kesto!

Viimeisenä vielä tuntemuksia kotiinpaluun jälkeen. Voisi ehkä kuvailla pieneksi kulttuurishokiksikin :D suomen kieli kuulosti tosi hassulle ekan viikon ja joskus vielä hetkittäin, samoin tutut paikat näyttivät jännän vieraille. Vuodenajan vaihtuminen poissaolon aikana keskitalvesta kesähelteiksi oli myös jotenkin hämmentävä. Huomasin muuten, että nopea päivän ja valoisanajan pidentyminen siirryttäessä Walesista Suomeen vaati hieman sopeutumista mitä tulee unirytmiin. Mitäs vielä? Vaihdon tuoman muutoksen oikeastaan huomaa vasta jutellessaan tuttujen kanssa ja vanhoihin kuvioihin palatessa. Peilatessa lähtöhetkeen jotain ehkä odottamatontakin on voinut muuttua, mikä on toivottavasti positiivista :)

Päätän tämän vaihtoblogin rohkaisemalla kaikkia hakeutumaan vaihtoon tai asumaan joksikin aikaa ulkomaille, siellä oppii monia asioita, kasvaa ihmisenä ja kehittää kielitaitoaan. Kaiken tämän lisäksi saat vielä jotain extraa, jota kukaan ei voi ennustaa ;)

If home is where your heart is, then the world is my home now.

Jäähyväiset ja aurinkoinen Lontoo

Viimeinen päivä Bangorissa alkoi kun Vera ja Anna tulivat maanantaiaamuna hakemaan minua ja tavaroitani Lauran luokse englantilaiselle aamiaiselle. Tunnelma oli haikea vaikka meillä oli vielä edessä monta tuntia yhdessäoloa ennen kuin jouduisin lähtemään asemalle ja kohti Lontoota. Minusta oli mahtavaa, että sain viettää viimeisen päivän niiden ihmisten kanssa, joista oli tullut minulle läheisimpiä. Vaihdoimme aamupalan lomassa osoitteita ja muita yhteystietoja sekä kirjoittelimme muistolauseita niin T-paitaan kuin kortteihinkin. Kun sitten hetki viimein koitti, lähdin asemalle muiden saattamana ja sinne minut tulivat hyvästelemään myös Chris, Lauren ja Ben. Lupasin etten itke, mutta ei niiltä kyyneliltä sitten päässytkään karkuun kun katsoi toisten surullisia kasvoja, jotka kaikki olivat kääntyneet minuun päin. Sillä hetkellä vannoin, että nämä ihmiset minun täytyy kyllä vielä nähdä uudestaan tavalla tai toisella. Ja pian!

Ystävät <3

Julia, Anna, Laura, minä, Veera, Vera & Chris

Ben, minä ja Lauren.

Näitä kahta tulee ihan varmasti ikävä kun Amerikkaan on 

noita kilometrejä enemmän kuin Eurooppaan..

Kyyneleisten hyvästien ja muutaman valokuvan jälkeen nousin junaan ja toiset jäivät vielä junan ulkopuolelle heiluttamaan nenäliinoja (kyllä!). Laura teki myös klassikot ja juoksi junan vieressä kun se lähti liikkeelle. Junamatkan ajan olin todella surullinen ja vähän turta, sillä olin jättämässä taakseni mahtavan kokemuksen, vaihtarinaolemisen huolettomuuden, uudet ihanat ystävät ja seikkailut ympäri Walesia. Tiesin, että saapuessani Lontooseen minun täytyy jättää tämän murehtiminen, jotta voisin nauttia vierailusta edes jotenkin, eli velloin sitten ajatuksissani koko kolmetuntisen junamatkan.

Lontoossa minua olikin vastassa lapsuudenystäväni Sanna, puoliksi amerikkalainen ja puoliksi suomalainen perhetuttuni, joka on opiskellut tämän vuoden Lontoossa. Sannaa olen nähnyt miltei joka kesä koko elämäni ajan ja oli aivan ihana nähdä juuri hänet, kun murheellisena raahasin matkalaukkujani laiturilla. Mielialani kohosi samantien jälleennäkemisen riemusta ja höpötimme sitten suomea ja englantia sekaisin. Minun englantini oli vahvistunut, samoin Sannan suomi, joten kommunikointimme oli erittäin sujuvaa vaikka ehkä hauskankuuloista :) Veimme suurimman osan tavaroistani Sannan ja hänen poikaystävänsä pieneen opiskelijayksiöön lähelle Russell Squaren metroasemaa ennenkuin menimme syömään ja yksille. Oli ihana vaihtaa kuulumisia ja pohtia vaihdossa esiintulleita kulttuurieroja ja muita opittuja asioita jonkun kanssa, joka ymmärtää mistä puhun. Illanpäätteeksi suuntasin sitten hostelliini Piccadilly Circuksen viereen vain yhden ainokaisen laukun kanssa ja tunsin oloni taas paremmaksi kuin kahteen viimeiseen viikkoon.

Onneksi sain työnnettyä jäähyväisistä johtuvan murheellisuuden pois mielestäni, sillä nautin suunnattomasti Lontoosta pari seuraavaa päivää. Tiistaina kävin Nordic Bakeryssä, missä Sanna on ollut töissä, kahvilla ja syömässä karjalanpiirakkaa munavoilla. Maistui kyllä todella hyvälle pitkästä aikaa! Iltapäivällä menin parin Bangorista tulleen amerikkalaistytön kanssa katsomaan Oopperan kummitus-musikaalia, joka on ehdottomasti näkemisenarvoinen! Lipunkin sain samana päivänä puoleen hintaan Leicester Squaren lippukioskista, joten ei niitä tarvitse välttämättä varata etukäteen. Illalla kävelimme pitkin Thamesin vartta ja nautimme ihanasta säästä.

Tower Bridge

Sheilagh, minä ja Riley

Thames

Houses of Parliament & Big Ben

Her Majesty's Theatre: Phantom of the Opera!

Keskiviikkona menin Sannan kanssa Camden Towniin kiertelemään ja sieltä suuntasimme Regent's Parkiin nauttimaan auringosta. Iltapäivällä hyvästelin myös viimeiset vaihtarituttuni kun amerikkalaistytöt lähtivät takaisin Bangoriin. Onneksi Lontoo oli jo valloittanut minut niin hyvin, etteivät jäähyväiset menneet kyynelten vuodatukseksi. Kiertelin loppupäivän Covent Gardenissa ja Oxford Streetillä ja kävin musikaaleista innostuneena hommaamassa lipun illan Chicago-näytökseen. Tämäkin oli aivan loistava musikaali, mutta Oopperan kummitus sopi vielä paremmin teatterin lavalle. Hyvät valinnat, ja aion varmasti mennä taas katsomaan jonkun musikaalin kun olen seuraavan kerran Lontoossa!

 Regent's Park

Pakopaikka suurkaupungin keskustassa

Torstai kului mukavasti turistina Buckinghamin palatsin nurkilla vahtienvaihtoa pällistellessä sekä Victoria & Albert -museossa, jossa olin loppujen lopuksi noin 3 tuntia kiertelemässä eri osastoja useassa kerroksessa ja nautin kahvikupillisen sisäpihan auringossa. 

 

Illalla menin Sannan luokse vähäksi aikaa ja pakkasin laukkuni uudelleen lentoa varten. Puolen yön tienoilla sitten lähdin vain kahden painavan laukun kanssa metrolla kohti Heatrown lentokenttää. Ajattelin, että säästän rahaa kun en ota viimeiseksi yöksi hostellia ja vietän yön kentällä kahvia hörppien. Metrolippu Russell Squarelta Heatrowlle oli vain 5 puntaa ja yhteys oli suora Piccadilly Linea pitkin, joten matkanteko kävi helposti myös isojen kantamusten kanssa, suosittelen!

Olin hieman huolissani sekä valvomisesta että matkatavaroiden painosta, sillä Blue1:lle sai ottaa 23kg ruumaan ja 8kg käsimatkatavaraa, mutta kaikki sujuikin mutkattomasti. Kolmen aikaan alkoi väsy painaa eniten mutta sitten hyvin ajoitettu kahvi piti hereillä kuuteen saakka, jolloin suuntasin kahvilasta check-iniin. Jännitin tiskillä tuleeko painosta sanomista mutta virkailija vain otti ison laukkuni, laittoi tarran kiinni kahvaan ja toivotti hyvät päivänjatkot. Ylikiloinen käsimatkatavarani sai siis olla ihan rauhassa ja heti tuli olo että nyt sitten ollaan matkalla kotiin, vihdoin ja viimein. Turvatarkastuksen jäljeen odotussalissa kauppojen keskellä aloin bongailla suomalaisia ensimmäistä kertaa ja tuntui todella hullunkuriselta, kun kuuli selvää suomea puhuttavan vieressä kun itse vielä turvautui englantiin ja ulkomaalaisen identiteettiin.

Lento sujui mukavasti ja Helsinki-Vantaalle päästyä Suomi tuntui hyökyvän ympärilleni ja tunsin oloni entistä oudommaksi. Ihmiset sekä näyttivät että kuulostivat erilaisilta, tutuille ja tuntemattomille samaan aikaan. Olin vähän pihalla myös valvomisen takia, mutta silti tunsin kertaheitolla muuttuneeni lennon aikana enemmän kuin koko keväänä. Nyt en ollut ainoastaan suomalainen ja ulkomaille lähdössä, vaan pikemminkin eurooppalainen matkalla uuteen paikkaan. Hassu tunne! Onneksi isä oli minua hakemassa siskonsa kanssa eikä paluu perheen pariin tuntunut läheskään yhtä oudolle kuin kaikki muu kiitos yhteydenpidon skypellä koko kevään. Myös ihanan lämmin ja aurinkoinen sää otti minut syleillen vastaan Walesin harmauden jälkeen!

Automatkalla kentältä kotiin ehdin sitten torkkua ennen iltaa ja veljeni lakitusseremoniaa. Oli oikeastaan hyvä ettei tahti pysähtynyt vielä kotiin saapumiseen vaan illaksikin oli ohjelmaa. Ja olen myös tyytyväinen ratkaisuuni tulla Lontoon kautta pitemmän kaavan mukaan, sillä vaihto vaihtarista turistiksi ja turistista arkiminäksi oli huomattavasti helpomman tuntuinen kuin suora hyppäys Bangorista kotikylään. Tuntui hyvältä tietää, että nyt on edessä vain jälleennäkemisen riemua eikä jäähyväisiä ollenkaan. Ikävä ystäviä on silti, mutta nyt ajatukset saa jo suunnata tuleviin reissuihin, joita haluan tehdä ehdottomasti paljon ja pian. Suomi voi tuntua hullunkuriselta vielä jonkun aikaa, mutta olen valmis ottamaan sen avosylin vastaan sydämessäni vaihtomuistoja vaalien!

Mukava olla taas kotona :)

Viimeistä viedään!

Nyyh, nyt se aika on sitten koittanut kun on menossa viimeiset päivät Bangorissa uusien ystävien kanssa. Tähän pariin viikkoon on jo mahtunut monia hyvästelyjä kun ihmiset alkavat pikkuhiljaa palailla kotiin koesumansa suorittaneina. Itse olen luvannut mennä käymään jokaisen luona kunhan vaan opiskelijabudjetti sen sallii ja nyt voi kyllä kiittää sosiaalista mediaa ja skypeä siitä, että hyvästit tuntuvat vähemmän kamalille kuin mitä se olisi ilman niitä. Kyllä se silmä silti kostuu kun halaa vielä viimeisen kerran..

Olemme onneksi ehtineet puuhata kaikennäköistä hauskaakin tässä viimeisillä viikoilla, sillä ohjelmassa on ollut kansallisuusiltoja (saksa, italia, espanja) ihanine ruokineen, englantilaista aamupalaa, teehetki Pierillä, kortinpeluuta amerikkalaisten kanssa, vikat salsabileet, visiitti Llandudnoon ja Solangen synttärit. Olin ihan onnessani kun muutkin vaihtarit halusivat tutustuttaa meidät omaan ruokakulttuuriinsa, sillä Suomi-ilta oli aivan huippu ja meillä oli mielettömän hauskaa kun kisailimme Italia-tietoudesta 5 hengen joukkueissa desibelien noustessa sitä mukaa kun visa eteni :D

 Saksa-illan antimia

Sveitsi, Saksa ja Itävalta edustettuna.

Olen tavannut täällä ihan mielettömän ihania ihmisiä, joten kun sain taas kamerani kerrankin kiikutettua kaiken maailman illanviettoihin, laitan tänne nyt kuvia vaihtarikavereistani :) he ovat tehneet tästä muistamisen arvoisen kokemuksen!

 Florian, Leon & Anna

 Vera & Jill

 Marta, Ewa & Patrycja

 Elisenda & Jesus

 Viljo, Anna & Carmen

 Adela, Lea & Anna

 Erica, Alessandra, Solange & Anna

 Minä & Laura

 Patrycja, minä & Laura

Kolme muskettisoturia!

 Adela, minä & Lea

 Viimeinen yhteinen illallinen Greekissä.

Julia, Vera, Anna, Viljo & Chris

 Minä, Veera, Rachel, Laura

Laura, Anna, Hans

Ehdinpä vielä reissatakin vähän viimeisinä päivinä! Llandudno on noin puolen tunnin junamatkan päässä Bangorista oleva kylä, joka tunnetaan promenadilaituristaan ja rannastaan. Olen koko kevään ajatellut, että kyllähän siellä nyt kerkeää käydä kun se on niin lähellä, mutta jäi kyllä aika viime tippaan kun perjantaina lähdimme sinne 6 hengen porukalla.

 "Hei, rakennetaan hiekkalinna!"

 

 Oli meillä kivaa.. :D

 Tuulee...

On kyllä ollut todella vaikeaa ajatella, että kohta sitä ei enää näe täällä tutuksi tulleita ihmisiä ja paikkoja joka päivä. Hajamielisyys ja haikeus on kiusannut aikalailla ja tuntuu siltä, että juuri kun aloin päästä vauhtiin ja nauttia täällä asumisen tuttuudesta ja ihanasta Erasmus-porukastamme todenteolla, niin sitten pitää jättää kaikki taakse. Olemme kuitenkin sopineet että sanomme mieluummin See you soon kuin Goodbye, sillä minulla ainakin on vakaa luottamus jälleennäkemisiin.

Nämä viimeiset päivät kuluukin sitten tavaroiden pakkaamiseen mutta onneksi suuntaan vielä Lontooseen leikkimään turistia niin ehkä tämä siirtymä vaihtarielämästä koto-Suomeen tuntuu vähemmän radikaalille. Joka tapauksessa on varmasti outoa alkuunsa kun kaikki muuttuu taas kertaheitolla ja luulen, että kiusaan tuttujani englannilla pitkään ennenkuin saan kunnolla suomen takaisin päähäni :D onneksi minulla on jo vähän ikävä Suomea, joten on ihana vaihtaa Walesin sateet Suomen valoisiin kesäöihin <3

Kiitos Bangor, it was a pleasure!
Tiia