Kuukausi on kulunut siitä kun tulin tänne Bangoriin ja tälläkin viikolla on tapahtunut monenlaista, joten päivitän taas mitä olen puuhaillut niin pysytte menossa mukana ainakin joten kuten :)
Tällä viikolla tuli tutustuttua Bangoriin vähän paremmin kulttuurihistorian merkeissä, sillä perjantaina oli ensimmäisen koulujutun palautuspäivä, ja se oli reflektoiva teksti (journal) omista kokemuksista neljästä eri kohteesta täällä Bangorissa. Tehtävä kuuluu History & Culture of Wales -kurssiin, samoin kuin Liverpoolin reissukin, ja kohteet olivat Bangorin katedraali, museo, the Roman Camp (vanha normannien linnoitusalue - nimi siis vähän harhaanjohtava) ja the Pier, joka on 1500 jalkaa eli n. 457m pitkä laituri. Suosittelen lämpimästi kaikkia kohteita, itse sain niistä paljon irti. Lupasin myös jo aikoja sitten laittaa tänne niitä merimaisemakuvia, joten nyt niitä on vihdoin luvassa.
Bangorin katedraali - vanhimpia rakennuksia Bangorissa.
Yksi Thompsonin viidestä katedraaliin kätkemästä hiirestä.
Tämä löytyi tuolin selkänojasta.
Seuraavat ovat näkymiä Roman Campilta
Näin vihreälle täällä siis näyttää helmikuun puolessa välissä!
The Pier
Sisäänkäynti.
Kaukaisuudessa häämöttää Snowdonian vuoret.
Tällä viikolla pääsin myös ensimmäisen kerran nauttimaan salsan tunnelmista, kun lähdin torstaina amerikkalaisen Laurenin kanssa katsastamaan brittien lattarikuviot paikallisten harrastajien jokaviikkoiseen salsailtaan. Ensivaikutelma oli lupaava: paikka oli viihtyisän tunnelmallinen, pöytiä ja tuoleja seinustalla, paljon ihmisiä odottelemassa illan alkua, sekä baaritiski virvokkeita tarvitsevalle. Sisäänpääsy oli 2 puntaa ja iltaan sisältyi tunnin verran opetusta sekä vapaata tanssia parin tunnin verran. Ei siis huono diili. Lisäksi sain ilokseni huomata, että myös täällä vaihdetaan opetuksen aikana paria, jotta kaikki pääsevät varmasti tanssimaan ja ilta jatkui opetuksen jälkeenkin Jyväskylästä tutulla kaavalla eli kaikki hakevat kaikkia tanssimaan. Oli mahtava kokea niin suuri tuttuuden tunne ihan uudessa paikassa uusien ihmisten keskellä. Tanssiessakin tuntui, kuin olisin tuttujen kanssa tanssinut, vaikka ketään en tuntenut ennestään ja kuvioista osa oli aivan uusia. Hauskaa, että salsakulttuuri on niin samanlaista paikasta riippumatta. Ilta oli kaiken kaikkiaan mahtava ja aion jatkossakin käydä siellä tanssimassa aina kun ehdin! Täytyy vaan löytää kunnon kengät kotiin jättämieni tilalle.. :)
Torstai-perjantai välisenä yönä puoli yhden aikaan oli muuten ensimmäinen palohälytysharjoitus, josta minua varoiteltiin jo ennen Bangoriin saapumista. Onneksi en ollut vielä nukkumassa, joten aika kesyltä tuntui vaan vetäistä takki niskaan ja suunnata paloportaiden kautta parkkipaikalle missä meidän piti kokoontua. Kun kolme minuuttia oli kulunut ja kaikki huoneet tarkastettu vitkastelijoiden varalta, suorituksemme hyväksyttiin ja saimme palata sisälle. Aika pikkujuttu siihen verrattuna mitä odotin, höh.
Perjantai-iltakin oli hieman erilainen muista sillä amerikkalaiset vaihtarit pyysivät minua hengailemaan heidän keittiöönsä toiselle kampukselle ja otin kutsun vastaan innoissani, koska heihin en törmää oikein koskaan muuten paitsi Wales-kurssin luennoilla ja he ovat mukavia tyyppejä. Illan ohjelmanumero oli beer pong, eli suomalaisittain kaljapingis! Olin kuullut siitä aiemmin, mutta nyt pääsin itse testaamaan ja heikoksihan suoritukseni jäi amerikkalaisten tarkkojen heittojen rinnalla, mutta sainpahan kokeilla tyypillistä amerikkalaisopiskelijoiden ajanvietettä ja seurata heidän taidokasta peliään. Hauskaa oli muutenkin, sillä musiikki soi ja jutut menivät aika usein hervottoman puolelle ja purivat ainakin minun huumorintajuuni. Jo toinen todella onnistunut ilta putkeen. Jouduin kuitenkin lähtemään kotiin muiden jatkaessa vielä pubien ihmeelliseen maailmaan, sillä seuraavan aamun herätys ja lähtö Manchesteriin olivat tarpeeksi hyvä syy - myös amerikkalaisten mielestä :D
Lauantaiaamu sitten valkeni hieman lyhyeksi jääneen yön jälkeen ja harmaa taivas ei oikein luvannut hyvää sään puolesta. Matka Manchesteriin oli International Students Welfare Officen järjestämä ja sen hinta oli 12 puntaa. Bussilla matka kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Kun saavuimme Manchesteriin, suuntasimme ensimmäisenä turistien infokeskuksen kautta kahville ja jatkoimme siitä kylmän koleaan keskustaan. Harmitti kovasti, että sää ei tällä kertaa ollut meidän puolellamme ja palelevien sormien vuoksi en viitsinyt ottaa kameraakaan monesti esiin. Reissun pelasti se, että löysin yhden kurssille tarvitsemani kirjan kirjakaupasta sekä viihtyisä meksikolaisravintola, jossa kävimme syömässä. Paluu Bangoriin oli klo 17, joten aika lyhyeksi jäi vierailu. Täytyy siis tehdä toinen visiitti vielä keväämmällä säiden ollessa suotuisampia.
Palataan taas asiaan uusien kuvien ja juttujen kera!
See ya!
