Ruisleipää ja Fazerin sinistä!!

Kyllä tätä tyttöä hymyilytti kovasti kun perjantaina kantoi koto-Suomesta tullutta pakettia postista kotia ja kämpälle päästyä hymy senkuin leveni kun paketista putkahti suklaata, ruisleipää ja salmiakkia muutamien pyytämieni vaatteiden joukosta. Kiitos iskä! Nyt kelpaa taas vähän aikaa kun saa mutustella tuttuja makuja, joita ei täältä Bangorista muuten saa. Eipä ole ruisleipä ennen maistunut näin hyvälle!

Muuten elämä sujuu tavalliseen tahtiin täällä, tosin kiirettä on pitänyt kaikenmaailman järjestelyjen kanssa. Olemme siis suunnitelleet pääsiäislomareissuamme porukalla, ja itsekseni olen tehnyt lento- ja majoitusjärjestelyjä perheelleni, joka tulee tänne toukokuussa minua moikkaamaan. Eilen kävin Chesterissä tarkistamassa läheisessä kylässä olevan perusbrittiläisen asunnon, jonka perheeni vuokraa 3 yöksi, ja positiivisena yllätyksenä tuli ihana paikanomistajanainen, jonka kanssa tulin tosi hyvin juttuun. Ja nyt tajuan eron walesiläisen aksentin ja Englannin puolella puhutun englannin välillä. Huh, en olekaan ihan niin tyhmä mitä voisi täällä välillä luulla kun ei saa aina selvää paikallisten puheesta! :D Sain myös mieluisaa palautetta omasta englannistani, joka kieltämättä on tullut sujuvammaksi täällä ollessa. "Your English is superb!" :) Thanks Gail!

Lisää harjoitusta kielitaitoni sai tällä viikolla kun keskiviikkona vihdoin pääsin tekemään ensimmäisen kouluvierailuni!! Edellisessä postauksessa en ollut vielä edes saanut rehtoria puhelimitse kiinni (mikä ei siis myöhemminkään onnistunut vaikka menin paikan päälle häntä tapaamaan), mutta onneksi tapasin koulun sihteerin ja yhden opettajista viikkoa ennen tätä ekaa vierailua niin tiesin suunnilleen minne olin menossa. Menin koululle bussilla ennen yhdeksää, jolloin lapsilla alkaa koulupäivä. Luokka, jota seuraan tehtävääni varten, on Miss Jonesin 5-6-vuotiaat oppilaat :) - täällähän siis mennään kouluun aiemmin kuin Suomessa. Oli hauskaa kun kävi ilmi, että opetuksen aikana puhutaankin walesiä (koulu on kaksikielinen), mutta ei se suuremmalti haitannut, sillä minulle lapset puhuivatkin sitten englantia. Oli kyllä aivan mahtava päivä, lapset ottivat minut avosylin vastaan ja mutkattomasti kertoivat heti itsestään ja ujommista tovereistaan. Lapset ovat täällä melko samanlaisia kuin Suomessa, sillä olen yhden kesän ollut töissä päiväkodissa ja yllättävän samanlaista touhua oli tämäkin päivä! Ihaninta oli kuulla heidän puhuvan englantia ja puhuttelevan opettajia miss tämä ja tämä. Kyselivätpä lapsoset myös sanoja suomeksi kun hoksasivat, että Suomessa ei puhutakaan englantia ja voi sitä riemua mitä sanat saivatkaan aikaan kun ne lausuin ääneen :D matkivat kyllä niin sujuvasti, että ei niiltä varmaan kauaa kestäisi oppia puhumaan Suomea ilman aksenttia. Vielä kaksi keskiviikkoa ja sitten joudun jättämään heille hyvästit, nyyh.

Yliopiston puolelle palatakseni niin meidän perjantain luennon kirjailija-workshop (18.3) peruttiin lakkoilujen takia, sillä täällä on yliopiston henkilökunta protestoinut eläkemuutoksia vastaan. No ei se mitään, mutta edellisiltaisen St. Patrick's pubikierroksen jälkeen olisin arvostanut, jos luennoitsija olisi ilmoittanut aiemmin niin ei olisi ollut niin aikaista herätystä! Myös tämän viikon maanantain Wales-kurssin luento peruuntui osaltani, kun luennoitsija Tecwyn halusi käydä amerikkalaisopiskelijoiden kanssa läpi heidän Irlannin matkansa ohjelmaa. Itse en pääse kyseiselle reissulle, koska toiset ovat maksaneet siitä vaihto-ohjelmansa kustannuksissa. No me teemme oman reissumme! :) Viime tiistaina sitten kävin tapaamassa Bilingualism-kurssin luennoitsijaani, kun aloin olla jo vähän epätoivoinen kurssin esseen suhteen. Hän lupasi auttaa parhaansa mukaan, mutta tietenkään hän ei voi tehdä sitä kokonaan puolestani, joten kyllä siitä tuskaisaa tulee silti. Palautuspäivään on enää puolitoista viikkoa, eli ei näytä kovin hyvältä... No, onneksi muut kurssit eivät ole niin vaativia!

Writing for Children -kurssin reissu kirjailija Kate Robertsin lapsuudenkotiin sen sijaan oli positiivinen yllätys, mutta toisessa mielessä kuin olisi arvannut. Paikka itsessään ei ollut kovin mielenkiintoinen, varsinkaan kun en tiedä kirjailijasta mitään enkä ole hänen teoksiaan lukenut koskaan, mutta meille tarjottiin teetä, kahvia ja keksejä puutarhassa ja seura oli mukavaa. Nimittäin meidän piti matkustaa Caernarfoniin autoilla, joita monilla kurssilaisilla on, ja minä ja saksalainen Julia, jonka kanssa enimmäkseen olemme tunneilla jutelleet, pääsimme yhden paikallisen tytön kyydissä ja hänen kaverinsa liittyi myös meidän seurueeseemme. Matkan aikana sitten tutustuimme heihin ja meillä oli oikein mukava reissu. Olin todella iloinen tästä mutkattomasti mahdollisuudesta tutustua paikallisiin, sillä se on ollut hieman haastavaa. Vaihtariporukka on vienyt mukanaan, kämppikset ovat kovin nuoria ja monilla on tiiviit omat porukkansa, mutta tämän kurssin tytöt ovat jo kohta valmistumassa, joten he ovat suunnilleen minun ikäisiäni ja he olivat hauskaa seuraa. Reissu oli siis huomattavasti hyödyllisempi kuin normaali luento :D

Muita huomion arvoisia asioita viime viikoilta on myös miekkailu, jossa kävin kaksi kertaa viime viikolla. Nyt meillä oli myös valmentaja, joten tunsin itseni vähän fiksummaksi treenien jälkeen! Harmi vaan, että miekkailu on todella rankkaa tottumattomille lihaksilleni niin en pysty joka kerta käymään kun heillä on harjoitukset, mutta yritän kyllä mennä aina kun vain kynnelle kykenen. Minä, Laura ja Patrycja aiomme olla seuraavat kolme muskettisoturia, jotka ovat Bangorin miekkailuklubin kouluttamia :D Toinen juttu mikä pitää mainita on väestönlaskentakysely, jonka jokaikinen maassa-asuja täyttää viranomaisia varten. Me vaihtarit olemme olleet hieman vastahakoisia, mutta ei auta, meidänkin tulee täyttää tuo kyselylomake. Yleisin vastaukseni lienee kohta "Muu, mikä" -> Suomi/suomalainen/ulkomaalainen...

Kiireestä ja esseestressistä huolimatta fiilikset on positiiviset, sillä sää on ollut mainio ja aurinkoa on piisannut viime päivinä. Tämä siis luultavasti ennustaa sadetta ensi viikolle, mutta ainakaan ei tarvitse toljotella lumikasoja kuten siellä Suomessa :D paikalliset kulkevat jo rantasandaaleissa, sortseissa ja t-paidoissa, mutta eipä sekään enää jaksa oikein hämmästyttää kun näki heidät ilman takkeja tammikuussa.

Palaillaanhan taas uusien juttujen kera!

-Oh yes, I wanna live in this fairytale village!

Sunnuntaina meillä oli siis kolmas History & Culture of Wales -kurssin retki ja haluan taas kertoa kuvien kera millainen päivä meillä oli, sillä tämän kurssin kaikki reissut ovat olleet mielenkiintoisia, opettavaisia ja hienoja kaiken kaikkiaan. Parhaita päiviä mitä täällä on tullut vietettyä :)

Tällä kertaa kohteemme oli Harlech Castle sekä Portmeirion ja Beddgelert -nimiset kylät. Lähdimme taas aamulla 9.30 ajelemaan bussilla ryhmämme kanssa ja onneksemme sää oli mitä parhain päivän luonteen huomioon ottaen. Vietimme siis koko päivän ulkosalla auringon paisteessa! Otsikon kommentti muuten tuli ystävältäni Laurenilta, joka ihastui Portmeirioniin kovasti, ja lupasin käydä usein kylässä jos hän sinne joskus muuttaa. :)

Harlech Castlen sisäänkäynti

"Takapiha"

Näkymiä tornista

Linna seisoo jyrkänteen laidalla.

Seuraavaksi suuntasimme läheiseen Portmeirionin kylään,

joka ei ollutkaan mikään tavallinen walesiläinen kylä kuten huomaatte..

Rachel & Lauren

Kylä oli kuin jostain sadusta pastellinvärisine taloineen,
jotka oli nimetty niiden asukkien mukaan. Sieltä
löytyi mm. merenneidon, enkelin ja yksisarvisen talot.

Wishing Well

Tyttöjen kanssa esitettiin toivomukset.

Minä, Lauren ja Rachel

Tecwyn käski pysyä poissa rannalta juoksuhiekan vuoksi!
(eli tottakai osa pojista sitten juoksenteli siellä..)

Melissa

Rachelin lempipaikka :)

Näkymä mäen päällä olleesta huvimajasta.

Kukkasia! ..maahan pudonneista osa päätyi...

...meidän hiuksiin! :D
(kuva Benin albumista lainattu, hän ystävällisesti
suostui tyttöjen hömpötyksien tallentajaksi, heh.)

Portmeirionista jatkoimme kylään nimeltä Beddgelert, Gelertin hauta,
joka on saanut nimensä kuuluisan kansantarun mukaan. Kylä itsessään on
vaatimaton, mutta menimme katsomaan tarinan koiran hautaa
sekä sen talon raunioita, johon tarinan tapahtumat kuulemma sijoittuvat.

Lohikäärmeitä löytyy Walesissa joka paikasta :)

Hauta uskolliselle koiralle, jonka sen isäntä surmasi, koska luuli koiran
hyökänneen lapsensa kimppuun, vaikka oikeasti koira oli puolustanut
lasta isoa sutta vastaan isännän ollessa metsästysretkellä ja oli siksi verinen.
Tarinan mukaan isäntä ei koskaan enää hymyillyt.

Gelertin patsas talon raunioissa yhä vahtimassa isännän lasta.

Paluumatkalla ajoimme mitä upeimpien maisemien halki ja 

pääsimme myös näkemään Snowdonian hevosenkengän.

Britannian korkein huippu Snowdon valkoisena pilvien keskellä.

Korkeuseroja on vähän hankala nähdä kuvista..

Todella kiva reissu jälleen kerran, saa taas vaan ihastella miten hienoja ja erikoisia paikkoja sitä on tullut nähtyä. Ostin Portmeirionista muistoksi kuuluisaan Botanic Garden -sarjaan kuuluvan kahvikupin, jotta voin vielä Suomessakin muistella tätä reissua kahvihetkien yhteydessä!

Keto-orvokki
(heart's-ease)

Enää 4 viikkoa koulua!

Noniin, kaksi kuukautta vaihtoa takana ja pitkä pääsiäisloma ja Irlanti-Skotlanti -reissu lähestyy! Loma alkaa siis 9.4 ja koulua on vaivaiset neljä viikkoa ennen sitä. Hui, kuinka nopeasti on viikot kuluneet, vaikka onhan tähän arkeen täällä jo tottunut mukavasti. Kaiken reissailun ja vaihtaritouhuilujen lomassa on myös tullut opiskeltua ja ensimmäinen kotitenttikin on jo palautettu. Takana on myös History & Culture of Wales -kurssin käsitetesti, joka ei ollut kauhean vaikea, koska tiesimme kysytyt käsitteet etukäteen.

Bilingualism & Thought -kurssin kotitentti olikin sitten toinen juttu: akateemiseen tutkimusartikkeliin perustuvat kysymykset olivat melkein käsityskykyni ulkopuolella ja muutenkin luennoilta on tarttunut mieleen lähinnä yksityiskohtia kokonaisuuden sijaan. Hankalinta koko hommassa oli kuitenkin palautus, sillä Bangorin yliopisto tekee siitä turhan monimutkaista. Kotitentti piti palauttaa sähköisen Blackboardin kautta sekä tulostettuna versiona kielitieteen käytävän päässä olevaan kurssitöiden palautuslaatikkoon ja siihen piti liittää kansilehti, johon täytetään työn tiedot ja omat tiedot. Kaikki palautukset käyvät ilmeisesti läpi sisäisen tutkinnan ja sähköisellä palautuksella varmistetaan, ettei tekstissä ole plagiointia. Hohhoijaa...no ainakin sain yhden hankalimmista koulujutuista pois alta. Kurssi on muutenkin kolmostasoa ja siihen on vielä yhdistetty jatko-opiskelijat, joten ei mikään ihme, että käsitellyt asiat ovat hieman hankalia - vaikkakin mielenkiintoisia.

Children in Context -kurssi on myös edistynyt sen verran, että luennoitsijani oli yhteydesssä yhteen kouluun, johon pääsen vierailemaan tulevina keskiviikkoina. Nyt täytyy vain järjestää tapaaminen rehtorin kanssa ja sopia yksityiskohdista. Ainoa ongelma on, että hän on kiireinen ja puhelimitse en ole vielä saanut tapaamista sovittua, mutta soitan huomenna uudestaan. Taas. Muut kurssit sujuvat mukavasti, Writing for Children -kurssilla saamme paikallisen kirjailijan Angela Robertsin pitämään meille workshopin ensi perjantaina ja hän antaa henkilökohtaista palautetta jokaisen tekstistä. Seuraavalla viikolla menemme samaisen kurssin kanssa vierailemaan kirjailija Kate Robertsin ('Queen of Welsh literature') lapsuudenmaisemissa Caernarfonissa. Hauskaa, että on tämmöistä vaihtelua eikä kaikki luennot ole aina samanlaisia.

Koulujuttujen ohessa olen käynyt taas yhdellä History & Culture of Wales -kurssin reissulla, josta teen oman postauksen kuvineen, sekä vaihtareiden kanssa pubeissa musiikkivoittoisissa tunnelmissa karaokesta, rap- ja bändi-iltaan. Ainiin, olen unohtanut mainita, että kävin kokeilemassa miekkailua! Ja menen tänään luultavasti uudestaan. Aika mielenkiintoinen ja haastava laji, en tiennyt kuinka paljon tekniikkaa se vaatii. Onneksi ihmiset siellä olivat todella mukavia, he ottivat minut heti mukaan porukkaansa ja kutsuivat myös harjoitusten ulkopuolisiin tapaamisiin. Vaikka en vielä viime kerralla oikein saanut termeistä saati säännöistä kiinni, niin toivottavasti alan oppia vähän enemmän ettei mene ihan huitomiseksi koko touhu :D no, pari muutakin aloittelijaa on tulossa tietääkseni, joten en sitten ole yksin surkea taitavien harrastajien joukossa. Ja joo, kyllä se tuntuu vähän ikävälle kun joku tökkii pitkällä tikulla, mutta ehkä osaan kohta torjua hyökkäykset vähän paremmin kuin ekoissa harjoituksissa!

Tällaisten juttujen parissa on siis aika kulunut viime aikoina. Eilen oli ihan mielettömän hieno ilma, kevät on täällä jo pitkällä Suomeen verrattuna :) tänään saadaankin nauttia sitten taas sateesta, mutta ei se hymyä pyyhi ainakaan minun kasvoilta, koska eipähän ainakaan tarvitse kärsiä Suomen pitkästä (ja joskus loskaisesta) talvesta. Sään lisäksi jatkuvaa ihmestystä tarjoilevat paikalliset nuoret, enimmäkseen kämppikseni ja muut samassa talossa asuvat (lue juhlivat) sekä samoissa pubeissa iltaa viettävät tyypit. Äänekkäät kämppikseni taitavat olla sitä juhlimista rakastavaa sorttia ja olohuoneemme on aina viikonloppuisin ja viikollakin sen näköinen.

Paikallisten pukeutumistyyli on myös hilpeyttä herättävää: pubeissa ihmisiltä löytyy vaatteita laidasta laitaan, verkkareista ja pelipaidoista juhlamekkoihin (sama variaatio kengissä), ja välillä paikallisten tyttöjen vaatteiden niukkuus saa minut lähinnä puistelemaan päätäni..en tiedä nauraako vai sääliä heitä. Jo tammikuussa kauhistelimme vaihtareiden kanssa, kun iltaisin paikallisilla ei ollut takkeja päällä baarikierroksillaan. Jotenkin tuntuu hassulta, miten sukupolvienvälinen kuilu on niin iso täällä Walesissa, aikuiset ja nuoret ovat välillä kuin kahdesta totaalisen erilaisesta kulttuurista! No yksi asia on ainakin yhteistä: kohteliaisuus. 'Hi, are you alright?' kajahtaa melkein jokaisen vastaantulijan suusta. Suomalainen vaihtarikaverini naureskeli, että hänestä tuntuu tuo kysymys huvittavalta, koska hän kuulee sen suomalaiseen tyyliin 'Ootko okei?' ja automaattisesti ajattelee, että näytänkö jotenkin oudolta tai sairaalta. :D

Sellaista tällä kertaa. Seuraavaksi on tulossa sitten kuvia ja tunnelmia viime sunnuntain reissulta. :)

Sand in my shoes..

Viime lauantai oli ehdottomasti paras päivä täällä tähän astisista ja kiitos kuuluu History & Culture of Wales -kurssin retkelle viereiseen Angleseyn saareen! Laitan nyt reilusti kuviakin vaikkeivat ne mitenkään tee oikeutta kaikelle sille kauneudelle, jota saimme todistaa päivän aikana. Olen ihan myyty pohjois-Walesin maisemille ja niin onnellinen, että pääsin ne omin silmin näkemään :) lucky me. Kurssin ansiosta tunnen myös Walesin historiaa ja kulttuuria paremmin, eli mahtavaa ettei paikkojen merkitys jää pimentoon.

Ensimmäisenä kävimme katsomassa kylää, jolla on pisin nimi
Britanniassa ja yksi pisimmistä maailmassa. 58 kirjainta ja
alla näkyy englanninkielinen käännös.

Tämä paikka ei ole edes kovin kaukana Bangorista,

tosin kylässä ei sitten muuta erikoista olekaan ja nimikin on mainostemppu!

Tässä on kuuluisa rautatieaseman kyltti, jota turistit (hmm..) kuvailevat.

Alla "ääntämisohje" :D

Penmon Point oli seuraava pysähdyspaikka ja näimme Puffin Islandin ja majakan.
Puffin on suomeksi lunni. Saarella on ollut luostari ennen vanhaan ja 

vesialue saaren ja Angleseyn välillä on vaarallista merenkäynnille.

Kävimme myös Penmonin luostarissa, joka on yli 1000 vuotta vanha.

Arkkitehtuurissa on romaanista ja goottilaista tyyliä 

ja sisällä on pari kelttiläistä ristiä. Kuvassa Tecwyn, luennoitsijamme,

sekä ryhmämme amerikkalaisia opiskelijoita.

Luostarin pihalta löytyy myös Pyhän Seiriolin lähde.

Asuintaloni on ilmeisesti saanut nimensä hänen mukaansa.

Täällä on kevät jo niin pitkällä, että pajunkissat kukkivat! :)

Penmonin jälkeen suuntasimme bussilla Beaumariksen kylään, 

jossa on hieno linna ja vallihauta.

Saimme kierrellä linnaa vapaasti ja sen jälkeen menimme kylään ostamaan

jäätelöä, joka oli tehty paikanpäällä, sekä ihastelemaan näkymiä

laiturilta, joka on hieman pienempi kuin Bangorissa.

Beaumariksesta matkamme jatkui Marquess Towerille,

jonka päällä on patsas Angleseyn markiisin muistoksi.

Tornin sisällä kulkee portaikko, 115 askelmaa,

ja me kiipesimme ylätasanteelle katsomaan maisemia.

(katsokaa huviksenne miten kapea se on!!)

Maisemat olivat mielettömät!

Menai Strait - Menain salmi

Britannia Bridge -silta rautatieliikenteelle.

Menai Bridge -silta, joka on aika lähellä Normal Sitea, missä asun.

Kuvasta näkee miten kova tuuli siellä ylhäällä puhalsi! 

Ja myönnän, pelotti ihan hirveästi, mutta hyvä että kävin!

Tornilta matkamme jatkui retken parhaimmaksi osaksi todettuun kohteeseen,

eli rannalle ja Llanddwyn saarelle!

Llanddwyn saari, joka ei vuoroveden ollessa matalalla

olekaan saari, ja mekin kävelimme sinne rantaa pitkin.

Llanddwyn tarkoittaa Pyhän Dwynwenin kirkkoa.

Dwynwen on Walesin vastine Pyhälle Valentinukselle,

ja hänen päiväänsä vietetään 25. tammikuuta.

 Kelttiläinen risti

Päivän jälkeen kenkäni olivat täynnä hiekkaa ja mielessäni suunnittelin jo palaavani useampaankin paikkaan, joissa pääsin päivän aikana käymään. Tuntui ihan mahtavalle ajatus siitä, että lumen sijaan tarvoin monta kilometriä hiekkarannalla helmikuussa, eikä pakkasista ole tietoakaan. Kuka kaipaa tropiikkia kun pohjois-Walesistakin voi löytää jotain tällaista?

Keväisin terveisin,

haltioitunut kirjeenvaihtajanne