sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Viimeistä viedään!

Nyyh, nyt se aika on sitten koittanut kun on menossa viimeiset päivät Bangorissa uusien ystävien kanssa. Tähän pariin viikkoon on jo mahtunut monia hyvästelyjä kun ihmiset alkavat pikkuhiljaa palailla kotiin koesumansa suorittaneina. Itse olen luvannut mennä käymään jokaisen luona kunhan vaan opiskelijabudjetti sen sallii ja nyt voi kyllä kiittää sosiaalista mediaa ja skypeä siitä, että hyvästit tuntuvat vähemmän kamalille kuin mitä se olisi ilman niitä. Kyllä se silmä silti kostuu kun halaa vielä viimeisen kerran..

Olemme onneksi ehtineet puuhata kaikennäköistä hauskaakin tässä viimeisillä viikoilla, sillä ohjelmassa on ollut kansallisuusiltoja (saksa, italia, espanja) ihanine ruokineen, englantilaista aamupalaa, teehetki Pierillä, kortinpeluuta amerikkalaisten kanssa, vikat salsabileet, visiitti Llandudnoon ja Solangen synttärit. Olin ihan onnessani kun muutkin vaihtarit halusivat tutustuttaa meidät omaan ruokakulttuuriinsa, sillä Suomi-ilta oli aivan huippu ja meillä oli mielettömän hauskaa kun kisailimme Italia-tietoudesta 5 hengen joukkueissa desibelien noustessa sitä mukaa kun visa eteni :D

 Saksa-illan antimia




Sveitsi, Saksa ja Itävalta edustettuna.

Olen tavannut täällä ihan mielettömän ihania ihmisiä, joten kun sain taas kamerani kerrankin kiikutettua kaiken maailman illanviettoihin, laitan tänne nyt kuvia vaihtarikavereistani :) he ovat tehneet tästä muistamisen arvoisen kokemuksen!

 Florian, Leon & Anna

 Vera & Jill

 Marta, Ewa & Patrycja

 Elisenda & Jesus

 Viljo, Anna & Carmen

 Adela, Lea & Anna

 Erica, Alessandra, Solange & Anna


 Minä & Laura

 Patrycja, minä & Laura
Kolme muskettisoturia!

 Adela, minä & Lea

 Viimeinen yhteinen illallinen Greekissä.
Julia, Vera, Anna, Viljo & Chris

 Minä, Veera, Rachel, Laura

Laura, Anna, Hans

Ehdinpä vielä reissatakin vähän viimeisinä päivinä! Llandudno on noin puolen tunnin junamatkan päässä Bangorista oleva kylä, joka tunnetaan promenadilaituristaan ja rannastaan. Olen koko kevään ajatellut, että kyllähän siellä nyt kerkeää käydä kun se on niin lähellä, mutta jäi kyllä aika viime tippaan kun perjantaina lähdimme sinne 6 hengen porukalla.















 "Hei, rakennetaan hiekkalinna!"



 Oli meillä kivaa.. :D

 Tuulee...



On kyllä ollut todella vaikeaa ajatella, että kohta sitä ei enää näe täällä tutuksi tulleita ihmisiä ja paikkoja joka päivä. Hajamielisyys ja haikeus on kiusannut aikalailla ja tuntuu siltä, että juuri kun aloin päästä vauhtiin ja nauttia täällä asumisen tuttuudesta ja ihanasta Erasmus-porukastamme todenteolla, niin sitten pitää jättää kaikki taakse. Olemme kuitenkin sopineet että sanomme mieluummin See you soon kuin Goodbye, sillä minulla ainakin on vakaa luottamus jälleennäkemisiin.

Nämä viimeiset päivät kuluukin sitten tavaroiden pakkaamiseen mutta onneksi suuntaan vielä Lontooseen leikkimään turistia niin ehkä tämä siirtymä vaihtarielämästä koto-Suomeen tuntuu vähemmän radikaalille. Joka tapauksessa on varmasti outoa alkuunsa kun kaikki muuttuu taas kertaheitolla ja luulen, että kiusaan tuttujani englannilla pitkään ennenkuin saan kunnolla suomen takaisin päähäni :D onneksi minulla on jo vähän ikävä Suomea, joten on ihana vaihtaa Walesin sateet Suomen valoisiin kesäöihin <3

Kiitos Bangor, it was a pleasure!
Tiia

tiistai 17. toukokuuta 2011

Takaisin Bangorissa

Loman jälkeen reissuporukkamme oli niin tiiviisti hioutunut yhteen, että seuraava viikko kuluikin yhdessä ruokaa laittaen ja opiskellen (kaikilla alkoivat deadlinet painaa jo päälle). Viikko huipentui perjantaiaamuun kun kokoonnuimme yhdessä kymmeneltä aamiaiselle katsomaan kuninkaallisia häitä. Osa vaihtareista oli lähtenyt Lontooseen saakka, mutta telkkarista pääsi näkemään seremonian tarpeeksi hyvin. Yksi amerikkalainen kaverini sai kuitenkin hienoja kuvia hääparista joten lainaan häneltä muutaman otoksen tähän blogiin :) Vappuviikonloppu alkoi siis todella juhlavissa tunnelmissa, vaikkei ihmiset täällä vappua vietäkään. Koska ilmat suosivat meitä menimme sunnuntaina Angleseyn upealle rannalle Newboroughin ja koska kukaan ei ollut varautunut aurinkorasvalla, yksi jos toinen hieman paloi tuolla reissulla. Täytyy kyllä sanoa, että tämä biitsi on ehdottomasti upein, jolla olen ikinä ollut ja kuvat eivät tee sille oikeutta.

Royal Breakfast




 Kaikkien odottama parvekesuudelma

 Newborough beach
(samainen ranta jolla käytiin helmikuussa!)


Toukokuun ekalla viikolla koitin saada valmiiksi Writing for Children -kurssin lopputyön, eli lapsille suunnatun romaanin ekan luvun, ennen perheeni saapumista Bangoriin. Koska luennoitsija innostui ajatuksesta käyttää suomalaisia elementtejä tarinassa, päätin että sadun tapahtumat sijoittuvat Lappiin ja revontulet ja tontut ovat pääosassa tässä fantasiaseikkailussa. Vaihtarikavereiden autettua ideoinnissa tarina olikin helppo kursia kasaan ja minulla oli hauskaa kun piirsin hahmoja mallista tarinan oheen. Tässä kuvat, jotka liitin työhöni:



Syntymäpäiväni oli tänä vuonna unohtumaton sillä vietin päivän perheeni kanssa seikkaillen Bangorissa ja lähiseuduilla sekä vaihtarikaverini olivat tehneet minulle yllätyskakun! Päätimme suomalaisen Veeran kanssa pitää yhteiset synttärijuhlat 10.5 sillä hänen syntymäpäivänsä oli vain 6 päivää omani jälkeen ja vieraita olikin runsaasti kun molemmat kutsuivat kaikki tuttunsa. Edellisenä viikonloppuna kävimme katsomassa tanssiklubin kevätnäytöstä, jossa osa vaihtaritytöistä esiintyi, ja mielestäni se oli hieno show, vaikkei se SalsaStudiota voittanutkaan. 

 



Juhlahumun jälkeen piti taas keskittyä opiskeluun kun toukokuun toiselle viikolle osui kahden kurssin deadlinet. Tein siis esseen Working with Parents -kurssille yhdestä hyväntekeväisyysjärjestöstä sekä story boxin samaiselle kurssille, jonka sisällöstä on tämä oheinen kuva:

 


Minun piti myös kirjoittaa kouluvierailuistani ja tämä osoittautuikin kaikista helpoimmaksi kurssityöksi, sillä siinä ei tarvinnut edes käyttää mitään julkaistuja lähteitä, vaan omat havainnot riittivät. Työn palautus olisi ollut perjantaina, mutta koska olin silloin lähdössä Liverpooliin, tein työn valmiiksi jo torstaina. Tämä oli oikeastaan hyvä juttu, sillä torstai-iltana minulla oli tuplaten ohjelmaa, kun puolalaiset tytöt olivat järjestäneet Puola-illan ja menin myös salsaamaan, sillä tämä oli viimeinen kerta kun Lauren pääsi seurakseni.

Perjantaina koitti sitten kauan odotettu reissu Liverpooliin katsomaan Kaunotar ja Hirviö -musikaalia! Lähdimme 8 vaihtaritytön voimin jo aamupäivästä, sillä halusimme ehtiä shoppailemaan ja syömään ennen esitystä. Päivä olikin hauska ja tunnelma senkuin parani kun pääsimme istumaan teatterisaliin. Meillä oli tosi hyvät paikat ja itse olin aivan täpinöissäni, sillä tarina oli ehdoton lapsuudensuosikkini ja odotukset olivat korkealla esityksen suhteen. Onnekseni en joutunut pettymään, vaan esiintyjät olivat loistavia ja lauloivat upeasti. Myös tarina oli saatu hienosti muokattua teatteriin sopivaksi. JA sain jopa otettua muutaman kuvan esityksestä, vaikka valokuvaus olikin kielletty :D






Meillä oli myös 8.5 ja 15.5 viimeiset History and Culture of Wales -kurssin reissut, joista ensimmäinen suuntautui Conwyn linnaan ja Welsh Mountain Zoo -eläintarhaan ja jälkimmäinen Bangorin läheisyydessä sijaitsevaan Penrhyn linnaan. En ole pitkään aikaan käynyt eläintarhassa, joten oli hauska katsella pingiiviinimarssia, lintujen lentonäytöstä ja simpanssien toilailuja. Conwyn linnakin oli hieno, mutta eläintarha oli päivän kohokohta. Tässä kuvia reissulta:




























Viime sunnuntaina vierailimme Penrhyn linnassa, joka oli suosikkini kaikista linnoista, joissa olen Walesissa ollessa käynyt. Muut linnat ovat olleet puolustukseen tarkoitettuja linnoituksia eikä niiden sisätiloista ole mitään jäljellä, kun taas Penrhyn linna rakennutettiin isolla rahalla mahtipontiseksi kodiksi kaivoksen omistajan perheelle. Täyttä leveilyä siis koko rakennus :D ja tätä saikin sitten todistaa sisätiloissa, jotka olivat perheen äveriäisyyden peilikuva. Harmi kyllä linnan sisällä ei saanut kuvata, joten tässä kuvia puutarhasta ja linnasta ulkoa päin sekä yksi kuva, jonka otin ostamastani postikortista:











Vaikka viimeinen fieldtrip olikin hieno, niin se ei kuitenkaan ollut päivän kohokohta, ylläri ylläri. Illalla seitsemän aikaan perustimme kisakatsomon olohuoneeseeni Veeran, Viljon ja Suvin kanssa, jotta pystyimme seuraamaan Suomi–Ruotsi jääkiekkofinaalia asianmukaisesti. Katsoimme matsin siis Viljon läppäriltä, eikä edes nettisivun hetkittäiset jumiutumiset pilanneet tunnelmaa kun todistimme historiallista voittoa! Kyllä siinä paikalliset ihmettelivät kun pamahdimme ottelun jälkeen Veeran ja Viljon kanssa pubeihin laulamaan We are the Champions ja Den glider in :D täällähän ei mistään jääkiekosta mitään ymmärretä, joten oli hupaisaa juhlia kolmeen pekkaan näin ainutlaatuista suomalaishetkeä Walesissa! Kyllä se tosin vähän harmitti, ettei ollut Suomessa kun vihdoin saimme uuden maailmanmestaruuden nimiimme. Maanantai kuluikin sitten voittoa fiilistellen eikä esseen (What is Welshness) kirjoittamisesta tullut oikein mitään. Ehkä saan sen tänään aloitettua :)


Näihin tunnelmiin onkin hyvä päättää tällä kertaa. Nyt jäljellä on enää kaksi viikkoa Bangorissa ja esseenkin ohessa aion ottaa ilon irti ennen Lontoon kautta kotiin suuntaamista. Siispä palaillaan!

'Keitä ne on ne sankarit..',
Tiia