Kyllä tätä tyttöä hymyilytti kovasti kun perjantaina kantoi koto-Suomesta tullutta pakettia postista kotia ja kämpälle päästyä hymy senkuin leveni kun paketista putkahti suklaata, ruisleipää ja salmiakkia muutamien pyytämieni vaatteiden joukosta. Kiitos iskä! Nyt kelpaa taas vähän aikaa kun saa mutustella tuttuja makuja, joita ei täältä Bangorista muuten saa. Eipä ole ruisleipä ennen maistunut näin hyvälle!
Muuten elämä sujuu tavalliseen tahtiin täällä, tosin kiirettä on pitänyt kaikenmaailman järjestelyjen kanssa. Olemme siis suunnitelleet pääsiäislomareissuamme porukalla, ja itsekseni olen tehnyt lento- ja majoitusjärjestelyjä perheelleni, joka tulee tänne toukokuussa minua moikkaamaan. Eilen kävin Chesterissä tarkistamassa läheisessä kylässä olevan perusbrittiläisen asunnon, jonka perheeni vuokraa 3 yöksi, ja positiivisena yllätyksenä tuli ihana paikanomistajanainen, jonka kanssa tulin tosi hyvin juttuun. Ja nyt tajuan eron walesiläisen aksentin ja Englannin puolella puhutun englannin välillä. Huh, en olekaan ihan niin tyhmä mitä voisi täällä välillä luulla kun ei saa aina selvää paikallisten puheesta! :D Sain myös mieluisaa palautetta omasta englannistani, joka kieltämättä on tullut sujuvammaksi täällä ollessa. "Your English is superb!" :) Thanks Gail!
Lisää harjoitusta kielitaitoni sai tällä viikolla kun keskiviikkona vihdoin pääsin tekemään ensimmäisen kouluvierailuni!! Edellisessä postauksessa en ollut vielä edes saanut rehtoria puhelimitse kiinni (mikä ei siis myöhemminkään onnistunut vaikka menin paikan päälle häntä tapaamaan), mutta onneksi tapasin koulun sihteerin ja yhden opettajista viikkoa ennen tätä ekaa vierailua niin tiesin suunnilleen minne olin menossa. Menin koululle bussilla ennen yhdeksää, jolloin lapsilla alkaa koulupäivä. Luokka, jota seuraan tehtävääni varten, on Miss Jonesin 5-6-vuotiaat oppilaat :) - täällähän siis mennään kouluun aiemmin kuin Suomessa. Oli hauskaa kun kävi ilmi, että opetuksen aikana puhutaankin walesiä (koulu on kaksikielinen), mutta ei se suuremmalti haitannut, sillä minulle lapset puhuivatkin sitten englantia. Oli kyllä aivan mahtava päivä, lapset ottivat minut avosylin vastaan ja mutkattomasti kertoivat heti itsestään ja ujommista tovereistaan. Lapset ovat täällä melko samanlaisia kuin Suomessa, sillä olen yhden kesän ollut töissä päiväkodissa ja yllättävän samanlaista touhua oli tämäkin päivä! Ihaninta oli kuulla heidän puhuvan englantia ja puhuttelevan opettajia miss tämä ja tämä. Kyselivätpä lapsoset myös sanoja suomeksi kun hoksasivat, että Suomessa ei puhutakaan englantia ja voi sitä riemua mitä sanat saivatkaan aikaan kun ne lausuin ääneen :D matkivat kyllä niin sujuvasti, että ei niiltä varmaan kauaa kestäisi oppia puhumaan Suomea ilman aksenttia. Vielä kaksi keskiviikkoa ja sitten joudun jättämään heille hyvästit, nyyh.
Yliopiston puolelle palatakseni niin meidän perjantain luennon kirjailija-workshop (18.3) peruttiin lakkoilujen takia, sillä täällä on yliopiston henkilökunta protestoinut eläkemuutoksia vastaan. No ei se mitään, mutta edellisiltaisen St. Patrick's pubikierroksen jälkeen olisin arvostanut, jos luennoitsija olisi ilmoittanut aiemmin niin ei olisi ollut niin aikaista herätystä! Myös tämän viikon maanantain Wales-kurssin luento peruuntui osaltani, kun luennoitsija Tecwyn halusi käydä amerikkalaisopiskelijoiden kanssa läpi heidän Irlannin matkansa ohjelmaa. Itse en pääse kyseiselle reissulle, koska toiset ovat maksaneet siitä vaihto-ohjelmansa kustannuksissa. No me teemme oman reissumme! :) Viime tiistaina sitten kävin tapaamassa Bilingualism-kurssin luennoitsijaani, kun aloin olla jo vähän epätoivoinen kurssin esseen suhteen. Hän lupasi auttaa parhaansa mukaan, mutta tietenkään hän ei voi tehdä sitä kokonaan puolestani, joten kyllä siitä tuskaisaa tulee silti. Palautuspäivään on enää puolitoista viikkoa, eli ei näytä kovin hyvältä... No, onneksi muut kurssit eivät ole niin vaativia!
Writing for Children -kurssin reissu kirjailija Kate Robertsin lapsuudenkotiin sen sijaan oli positiivinen yllätys, mutta toisessa mielessä kuin olisi arvannut. Paikka itsessään ei ollut kovin mielenkiintoinen, varsinkaan kun en tiedä kirjailijasta mitään enkä ole hänen teoksiaan lukenut koskaan, mutta meille tarjottiin teetä, kahvia ja keksejä puutarhassa ja seura oli mukavaa. Nimittäin meidän piti matkustaa Caernarfoniin autoilla, joita monilla kurssilaisilla on, ja minä ja saksalainen Julia, jonka kanssa enimmäkseen olemme tunneilla jutelleet, pääsimme yhden paikallisen tytön kyydissä ja hänen kaverinsa liittyi myös meidän seurueeseemme. Matkan aikana sitten tutustuimme heihin ja meillä oli oikein mukava reissu. Olin todella iloinen tästä mutkattomasti mahdollisuudesta tutustua paikallisiin, sillä se on ollut hieman haastavaa. Vaihtariporukka on vienyt mukanaan, kämppikset ovat kovin nuoria ja monilla on tiiviit omat porukkansa, mutta tämän kurssin tytöt ovat jo kohta valmistumassa, joten he ovat suunnilleen minun ikäisiäni ja he olivat hauskaa seuraa. Reissu oli siis huomattavasti hyödyllisempi kuin normaali luento :D
Muita huomion arvoisia asioita viime viikoilta on myös miekkailu, jossa kävin kaksi kertaa viime viikolla. Nyt meillä oli myös valmentaja, joten tunsin itseni vähän fiksummaksi treenien jälkeen! Harmi vaan, että miekkailu on todella rankkaa tottumattomille lihaksilleni niin en pysty joka kerta käymään kun heillä on harjoitukset, mutta yritän kyllä mennä aina kun vain kynnelle kykenen. Minä, Laura ja Patrycja aiomme olla seuraavat kolme muskettisoturia, jotka ovat Bangorin miekkailuklubin kouluttamia :D Toinen juttu mikä pitää mainita on väestönlaskentakysely, jonka jokaikinen maassa-asuja täyttää viranomaisia varten. Me vaihtarit olemme olleet hieman vastahakoisia, mutta ei auta, meidänkin tulee täyttää tuo kyselylomake. Yleisin vastaukseni lienee kohta "Muu, mikä" -> Suomi/suomalainen/ulkomaalainen...
Kiireestä ja esseestressistä huolimatta fiilikset on positiiviset, sillä sää on ollut mainio ja aurinkoa on piisannut viime päivinä. Tämä siis luultavasti ennustaa sadetta ensi viikolle, mutta ainakaan ei tarvitse toljotella lumikasoja kuten siellä Suomessa :D paikalliset kulkevat jo rantasandaaleissa, sortseissa ja t-paidoissa, mutta eipä sekään enää jaksa oikein hämmästyttää kun näki heidät ilman takkeja tammikuussa.
Palaillaanhan taas uusien juttujen kera!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti