Sand in my shoes..

Viime lauantai oli ehdottomasti paras päivä täällä tähän astisista ja kiitos kuuluu History & Culture of Wales -kurssin retkelle viereiseen Angleseyn saareen! Laitan nyt reilusti kuviakin vaikkeivat ne mitenkään tee oikeutta kaikelle sille kauneudelle, jota saimme todistaa päivän aikana. Olen ihan myyty pohjois-Walesin maisemille ja niin onnellinen, että pääsin ne omin silmin näkemään :) lucky me. Kurssin ansiosta tunnen myös Walesin historiaa ja kulttuuria paremmin, eli mahtavaa ettei paikkojen merkitys jää pimentoon.

Ensimmäisenä kävimme katsomassa kylää, jolla on pisin nimi
Britanniassa ja yksi pisimmistä maailmassa. 58 kirjainta ja
alla näkyy englanninkielinen käännös.

Tämä paikka ei ole edes kovin kaukana Bangorista,

tosin kylässä ei sitten muuta erikoista olekaan ja nimikin on mainostemppu!

Tässä on kuuluisa rautatieaseman kyltti, jota turistit (hmm..) kuvailevat.

Alla "ääntämisohje" :D

Penmon Point oli seuraava pysähdyspaikka ja näimme Puffin Islandin ja majakan.
Puffin on suomeksi lunni. Saarella on ollut luostari ennen vanhaan ja 

vesialue saaren ja Angleseyn välillä on vaarallista merenkäynnille.

Kävimme myös Penmonin luostarissa, joka on yli 1000 vuotta vanha.

Arkkitehtuurissa on romaanista ja goottilaista tyyliä 

ja sisällä on pari kelttiläistä ristiä. Kuvassa Tecwyn, luennoitsijamme,

sekä ryhmämme amerikkalaisia opiskelijoita.

Luostarin pihalta löytyy myös Pyhän Seiriolin lähde.

Asuintaloni on ilmeisesti saanut nimensä hänen mukaansa.

Täällä on kevät jo niin pitkällä, että pajunkissat kukkivat! :)

Penmonin jälkeen suuntasimme bussilla Beaumariksen kylään, 

jossa on hieno linna ja vallihauta.

Saimme kierrellä linnaa vapaasti ja sen jälkeen menimme kylään ostamaan

jäätelöä, joka oli tehty paikanpäällä, sekä ihastelemaan näkymiä

laiturilta, joka on hieman pienempi kuin Bangorissa.

Beaumariksesta matkamme jatkui Marquess Towerille,

jonka päällä on patsas Angleseyn markiisin muistoksi.

Tornin sisällä kulkee portaikko, 115 askelmaa,

ja me kiipesimme ylätasanteelle katsomaan maisemia.

(katsokaa huviksenne miten kapea se on!!)

Maisemat olivat mielettömät!

Menai Strait - Menain salmi

Britannia Bridge -silta rautatieliikenteelle.

Menai Bridge -silta, joka on aika lähellä Normal Sitea, missä asun.

Kuvasta näkee miten kova tuuli siellä ylhäällä puhalsi! 

Ja myönnän, pelotti ihan hirveästi, mutta hyvä että kävin!

Tornilta matkamme jatkui retken parhaimmaksi osaksi todettuun kohteeseen,

eli rannalle ja Llanddwyn saarelle!

Llanddwyn saari, joka ei vuoroveden ollessa matalalla

olekaan saari, ja mekin kävelimme sinne rantaa pitkin.

Llanddwyn tarkoittaa Pyhän Dwynwenin kirkkoa.

Dwynwen on Walesin vastine Pyhälle Valentinukselle,

ja hänen päiväänsä vietetään 25. tammikuuta.

 Kelttiläinen risti

Päivän jälkeen kenkäni olivat täynnä hiekkaa ja mielessäni suunnittelin jo palaavani useampaankin paikkaan, joissa pääsin päivän aikana käymään. Tuntui ihan mahtavalle ajatus siitä, että lumen sijaan tarvoin monta kilometriä hiekkarannalla helmikuussa, eikä pakkasista ole tietoakaan. Kuka kaipaa tropiikkia kun pohjois-Walesistakin voi löytää jotain tällaista?

Keväisin terveisin,

haltioitunut kirjeenvaihtajanne