Tiia's Notes from a Small Island: Pahuksen flunssa, argh!

No niin, pitihän se arvata, että minä jos kuka tulen kipeeks heti ekalla viikolla...positiivista tässä kuitenkin on se, että nyt tiedän miten täällä hoituu lääkärilläkäynti ja miten mukavia vaihtarikavereita minulla on, jei!

Lääkäriin siis rekisteröidytään täällä täyttämällä pieni lomake mihin tulee lähinnä yhteystiedot ja sitten saat lääkäriajan jo seuraavalle päivälle. Minun ei tarvinnut kuin huikata luukulle, että olin saapunut ja hetken odottelun jälkeen kaiuttimista kuulutettiin nimeni ja huoneen numero. Lääkäri oli vanhempi mies ja todella kohtelias (kuten kaikki britit täällä tähän mennessä ovat olleet) ja kysyi mitä hän voi tehdä hyväkseni. Ilmeisesti täällä on ollut flunssaa liikkeellä opiskelijoiden keskuudessa, lieneekö koeviikko syynä siihen.. No lääkäri sitten määräsi nesteiden nauttimista ja lepoa, mitä olenkin siitä saakka tehnyt. Sillä välin muut vaihtarit ovat ehtineet klubille ja pubeihin ja katsastamaan yhden jos toisenkin kolkan Bangorista...no minä teen saman heti kun pääsen täältä neljän seinän sisältä!!

Ystävällisyyskin viedään täällä ihan toiselle tasolle Suomeen nähden. Puolituttu ihminen tuo sinulle oman vedenkeittimensä, jottei sinun tarvitse ravata aivan huoneesi vieressä olevassa keittiössä lämmittämässä teevettä ja järjestää kaiken päälle noin 15 ihmistä pitämään sinulle seuraa kun et voi lähteä omasta asuntolasta mihinkään! Reilua ja uskomattoman ystävällistä! Vaatimaton suomalainen minussa melkein kieltäytyi kaikesta tästä "Kyllä minä pärjään, älä huoli" -mentaliteetilla, mutta tajusin onneksi, että se on vain tyypillinen suomalainen asenne kaikkeen ja mielellään nuo kaverit tuntuivat tänne tulevan, joten olenpa minä onnekas! Näin mahtavia tyyppejä en uskonut tapaavani ja aikaakin on mennyt vain vajaa viikko - saa nähdä kuinka tiivis porukka olemmekaan sitten loppukeväästä!

Voisin tässä samalla myös kertoa muitakin huomioita mitkä tässä viikon aikana on pyörinyt mielessä. Ensinnäkin olen yllättynyt siitä miten hyvin tänne sopeutuu heti kättelyssä kun on hyvä englannintaito. Vielä ei ole tullut kohdalleni yhtäkään hämmentävää tilannetta, jossa kielitaitoni ei olisi riittänyt. Varmasti huonommallakin kielitaidolla pärjäisi, mutta kielen puolesta minusta on yllättävää kyllä tuntunut hyvin samalta kuin Suomessa - mikä on varsin jännää sillä vaikka opiskelen englanniksi niin en muuten käytä englantia kovin paljon vapaa-ajallani. Kaksikielisyys, here I come! :D

Voisin sanoa, että kielenvaihdosta paljon pienemmät asiat ovat hämmentäneet minua enemmän. Suurinosa ei tullut yllätyksenä, sillä olen käynyt Briteissä aiemminkin. Asia numero yksi: vasemmanpuoleinen liikenne. Kyllä, olen jo monta kertaa meinannut vahingossa astua auton alle kun en ole tajunnut mistä suunnasta ne tulevat. Numero kaksi: äänieristys vanhoissa taloissa. Eikö ketään muuta häiritse se, että kuulee kaikki keskustelut naapurihuoneesta? Tämä on huono asia myös siinä mielessä, että kämppikseni ovat ensimmäisen vuoden opiskelijoita, jotka tykkäävät huutaa ja juosta käytävässä. Numero kolme: lavuaareissa on kaksi hanaa, toinen kylmälle, toinen kuumalle vedelle. Minkä ihmeen takia niitä ei voi yhdistää, se olisi niin paljon helpompaa! Yrität sitten tiskata tai pestä kasvojasi niin joudut säätämään ja säätämään, että vedestä tulee oikean lämpöistä. Lisäksi totuttelemista vaativia asioita ovat myös hanavedenmaku (samoin pullotetun veden), suomalaisen kahvin puute (en ole vielä uskaltanut kokeilla pikakahvia kun kaikki sanoo, että se maistuu hirveälle) ja se, että joudut opettelemaan sellaiset asiat kuin pyykinpesu ihan uudelleen. Myös ruuanlaitto on täällä astetta jännempää kun huomaat kesken kaiken mitä kaikkea et muistanutkaan ostaa kaupasta :D ..no ehkä nämä tämän alkuhässäkän jälkeen tuntuu taas ihan normaaleille asioille, we'll see. Huomenna alkaa ensimmäiset kurssit, joten niistä infoa sitten myöhemmin viikolla.

Tässä hieman kuvia Bangorista, jotka kerkesin ottaa ennen kuin sairastuin.